Nimi: Azallac (kutsuen; Azza)
Ikä: 3½
Laji: susi
Skp: naaras
Lauma: Edera,
alfan tytär
Lahko: Ei kuulu, ei kiinnostunut
Nuori, sopusuhtainen susinaaras. Vahva ja jäntevä eikä turkki ole kovin mittavaa. Jalat ovat suht pitkät ja etujaloissa on metallisuojukset, joista kumpaisestakin lähtee kolme terää taakse hieman alaviistoon. Suojuksissa on kolot, joissa säilööntyy kaksi hyväkuntoista heittoveistä. Naaraan 'päävärinä' on lämmin vaaleanruskea. Päässä kulkee valkoinen maski ja korvat ovat mustat valkoisilla sisustoilla. Päälaelta säkään kulkee kankeaa karvaa oleva harjas, joka kärjistään vaihtuu väriltään mustaksi. Selkää ja lapoja päällystää valkoinen väritys ja lavan/olkavarren tienoilla on Susiklaanille ominaiset siniset raidat. Varpaat siniset. Valkoisen selkämyksen alla lähtee musta alue takamukseen ja hännänkärki on musta. Hyväkuntoinen nuori kaikin puolin.
"Vartijoiden yläpuolella saa tehdä mitä huvittaa, toki. Yrittävätkin estää niin saavat kuonoonsa."
Naaraan silmät kapenivat hetken ajan viiruiksi ja ilme käväisi sellaisessa, että saattoi hyvin uskoa tuon vasta reilun vuoden ikäisen otuksen todella läiskivän kuonoon eteen käyviä vartijoita. Eipä niillä kyllä olisi sanomista tytön kulkemisiin, susiklaanilaiset saivat elellä leveästi ja kytätä itsekin kartanoaan ja aluettaan.
Ensivaikutelmana Azallac on kireä, suht ystävällinen ja oman arvonsa tunteva nuorukainen. Se taitaa halutessaan mainiosti kohteliaan ja tilanteeseen kuuluvan käytöksen. Se, minkä vaikutelman Azza saa toisesta, vaikuttaa paljonkin siihen miten Azza etenee tapaamisessa. Kuten myös se, mitä toinen on laumaltaan ja ominaisuuksiltaan.
Yksinkertaistettuna Azallacin maailma pyörii sen oman napansa ympärillä ja Edera on sen tukikohta ja ankkuri. Kasvatus on vahvana susihukan päässä, eikä naaras kykenisi kuvittelemaankaan elämää ilman laumaansa. Se myös halveksuu koiria ja aivan erityisesti koirasusia eikä paljoa välitä ketä loukkaa milloinkin, ellei ederalaisia satu olemaan. Ystävällinen ja kankean kohtelias käytös voi hetkessä äityä kunnon riidaksi ja aivan pienestäkin asiasta. Azallac ei helpolla luovuta vaan kinaa niin pitkään kuin huvittaa. Se tulkitsee toisten sanoja tarpeen tullen siihen suuntaan kuin itse haluaa ja kuvittelee yleensä itse olevansa oikeassa. Siinä onkin sitten neidin päässä kääntämistä. Kilpailunhaluisuus on vahvana sudella suonissaan. Joskus kahakan jälkeen se voi jälkikäteen itsekseen kyllä vaihtaa nyreissään kantansa oikeaksi, mutta itse tilanteessa mieluusti ajaa oman väärän olettamuksensa loppuun saakka.
Kirjava susi haluaakin olla paras ja tulla huomioiduksi. Alentuva käytös on sudesta vallan mukavaa nähtävää ja jos sen silmille ei hypitä se taatusti suhtautuu paljon suopeammin kaikkeen. Turhanpäiväiset lepertelyt ja muodollisuudet eivät ole naaraan mieleen vaan se arvostaa enemmän toimintaa ja järjellistä puhetta. Azallacin luotettavuudesta voi olla montaa mieltä. Se kyllä on rehellinen omissa puheissaan, mutta kertookin kaikki tietoonsa saamat totuudet mieluusti eteenpäinkin.
Taistelijana Azallacia kyllä on koulutettu, niin ilman aseita kuin heittoveitsiensäkin kanssa, joten sen nuori ikä ei kerro kaikkea kyvyistä. Azallac itse on melko haka arvioimaan vastustajiaan ja tarpeen tullen asettuu puolustuskannalle ja pakenee mahdollisimman kunniakkaasti. Hengenmenetys ei kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiin eikä Azallac muutenkaan kovinkaan kipua ja tuskallisia taisteluvammoja siedä. Vaikka sillä siis voimaa ja intoa löytyisi huimasti, ne karisevat kyllä nopeasti virheiden mukana.
Kaikesta huolimatta ystävänä antaa Azallac sijaa toisellekin, ystäväksi päästämiään se arvostaa ja kuuntelee heidän mielipiteensä varsin lempeällä kädellä. Kuten varmasti moni muukin, on sekin valmis ottamaan rennommin ja pitämään hauskaa, vaikka leikkimäänkin. Kunhan ensin on varmaa, ettei toisella ole mitään taka-ajatuksia takanansa.
Alfan pentue iloinen kasvoi Ederan kartanolla tarkassa valvonnassa ja koulutuksessa. Erään kerran pikku Azza kyllä pahoitti mielensä Kullalle ja karkasi pihalle, tavaten sieltä Zephyr-nimisen vieraan susiuroksen. Karkureissusta läksytykset kyllä tulivat, mutta ei Azallacin seikkailunhalu siitä laantunut. Kun viimein täysi vapaus oli luvattu, naaras talsi heti ensinnä aivan saaren pohjoiskärkeen afuelilaisen kanssa vuorta kiipeämään. Ylpeäksi Azallac tunsi nyt itsensä kun se saattoi sanoa tuntevansa saaren kärjestä kärkeen ja tyytyväisin mielin palasi johdon tytär takaisin omille kotiseuduilleen opettelemaan ja osaamaan lisää elämästä ja kehittymään kohti tulevaa aikuisuutta.
Pentuajalta tutun Zephyrin se näki uudelleen lauman pienimuotoisessa tapaamisessa eikä oikeastaan osannut enää yllättyä siirappisuisen uroksen löytämisestä kylästä. Kylän eräästä hienosta pytingistä he sitten onnistuivat avaamaan lukostaan varsinaisen aarrearkun. Azallac löysi sieltä hyväkuntoiset metalliset suojuksensa ja päätyi valitsemaan aseekseen heittoveitset, kun oli heittoveitsieksperttikin niin oivasti siinä vierellä. Uuden opettajansa ja aseistuksensa kanssa he aloittivat kuukausien yhteisen työskentelyn. Azallac oppi arvostamaan Zephyriä kaikin tavoin ja vietti tuon kanssa jo enemmän aikaa kuin oman perheensä. Ja oppi tietenkin heittelemään veitsiä.
Näytön paikka opintojen päätteeksi järjestettiin Ederan metsässä ja Azallac todisti taitonsa tappamalla haukan. Tämän riemukkaan päätöksen jälkimainingeissa tapahtui Azallacin ja Zephyrin välillä jo paljon muutakin kuin opettajan ja oppilaan tavanomaista eloa. He sopivat uuden suhteen nimittämällä itsensä kumppaneiksi.
Myrskyjen jumiutuessa pitkäksi aikaa riepomaan saarta sattui Azallacille ikävä onnettomuus sen jäädessä kaatuvan puun alle. Puun alta ja saartavalta metsäpalolta Graphite, lauman entinen upseeri, pelasti Azallacin. Naaras purki kiukun omasta typeryydestään täysin Graphiteen, haukkuen tuota minkä kerkesi ja tulehduttaen nopeasti heidän välinsä. Puun alle jääminen rampautti naaraan takajalat joksikin aikaa ja Azallac eli pitkän aikaa kartanolle varsin täyshoitoisesti. Tukea se sai Zephyriltä, jonka kanssa välit tuntuivat yhä varsin lämpimiltä, elleivät jopa vahvistuneet monta pykälää. He ilmoittivatkin suhteestaan Azallacin vanhemmille.
Azallacin parantumisen loppuvaiheissa lauma piti tapaamisen, jossa Azzan siskon Irianin upseeriuden julkistamisen vietettiin Azallacin ja Zephyrin hääseremoniaa. Parille tämä virallistaminen takasi rauhaisan julkisen yhteiselon ja vakautta.
Naaras oli jo lähes parantunut onnettomuudestaan, kun tajusi jotain muutakin tapahtuvan kehossaan. Jonkin ajan itsetutkiskelun jälkeen susi varmistui olevansa tiineenä. Epävarmana, mutta pää pystyssä käyskenteli Azallac tapaamaan Zephyriä niityn hiljaisuuteen ja kertoi uutisen. Vastaanotto ei ollut unelmien mukainen ja susi huomasi jääneensä yksin. Takajalkojensa heikkouden vuoksi ei Azzalla ollut paljoakaan muita vaihtoehtoja kuin palata kartanolle ja alkaa luoda pohjaa pelottavan tuntuista tulevaa varten ilman Zephyrin tukea.
Harmaa uros palasikin aikanaan takaisin sukunsa jo asiasta tiedottaneen ja oman ajatusmaailmansa jokseenkin selvittäneen Azallacin luokse. Azallac synnytti viisi hyvinvoivaa, vahvaa pentua; naaraat Fleshey ja Serafi sekä urokset Keefe, Rayen ja Zenith. He saivat laajan sukunsa tuen kasvulleen ja arvonsa tuntevan johtosuvun mukaisen koulutuksen.
Sisaret: Deana, Kulta, Shala, Irian, Kerwan, Hallayö
Vanhemmat: Grace, Roi
Puoliso: Zephyr
Pennut: Fleshey, Keefe, Rayen, Serafi, Zenith
Muilta:
Kun on nälkä - Weimarial 25.12.2009-->
Aseenkantolupa viidelle - Zephyr&pennut 7.11.-18.12.2009
Ongelmia paratiisissa - Zephyr 15.9.-23.10.2009
YP Kartano, Edera (häät) 27.-28.6.2009
Vuodeosasto 1A - Cayden, Zephyr 17.6.-9.10.2009
Roskankuljetus pelaa - Graphite 11.6.-13.9.2009
K18 Loppukokeen aika - Zephyr 3.12.2008-25.3.2009
Länsituulen kutsu - Zephyr 3.7.-12.10.2008
Lumisten vuorten uumenissa - Samanda Cu 27.2.-17.5.2008
YP Kartanon asukit 8.-9.3.2008
Me viattomat - Zephyr, Roi 12.1.-24.1.2008
Uusi sukupolvi - Roi, Ace, Grace, sisaret 1.1.-28.1.2008
Susiklaanin tällä pentueella startattiin 31.12.2007
Pelipaikka:
Andriaana
Tekstit, hahmo, ulkoasu, kuvat©Tucci
katsuska[at]hotmail.com
Fanartit©Piirtäjänsä
